nuotit

Niemettärien ja Mieslaulajien konserttimatka Venäjän Karjalaan 21.-24.5.2009

Kipinän konserttimatkaamme saimme edellisenä kesänä Kangasniemellä vietetystä Harlu-seuran 60-vuotisjuhlasta. Koimme voimakasta yhteishenkeä sekä laulamisen riemua yleisön kanssa ja omassa esityksessämme. Onhan Karjala ”laulun laaja kotimaa”. Talven harjoittelimme, ja ennen matkaamme konserttimme oli edellisenä sunnuntaina Kangasniemen kirkossa.

Niemettäret, Karjalan matka

Kuorojemme johtaja Küllike Vaatmann, jyväskyläläiset Mieslaulajamme kannustusjoukkoineen sekä kuljettajamme Aaro Kuokkanen ja matkanjohtajamme Leena Sillgren lähtivät helatorstaiaamuna Jyväskylästä aikaisin kohti Kangasniemeä, josta me Niemettäret ja loput Mieslaulajista lähdimme mukaan. Oli toki meilläkin kannustajat mukanamme.

Niemettäret, Karjalan matka

Rajalla pääsimme esittelemään Venäjän tullille tuliaisiamme, koska matkalaukku, joka oli täytetty konsertoimiskohteisiin tarkoitetuilla tuliaisilla, joutui tarkastettavaksi. Siinä tuli esiteltyä tullille Tulitarina –kynttilöitä, kangasniemeläisen taiteilija Eila Hokkasen savijoutsenia sekä pakkausten pehmikkeinä olleita Finlaysonin pyyhkeitäkin. 
Rajalla vietetyn parituntisen jälkeen meillä olikin jo kiire Sortavalaan, jossa konserttimme oli evankelisluterilaisessa kirkossa. Meitä oli vastassa pieni joukko iäkkäitä seurakuntalaisia ja hyvin nuori kirkkoherra. Vastaanotto oli sitäkin sydämellisempi.

Niemettäret, Karjalan matka

Mieslaulajat aloittivat ja kuorojen vaihdon välillä lauloimme seurakunnan kanssa yhdessä sikäläisestä virsikirjasta suomenkielisiä virsiä. Sitten oli Niemettärien vuoro ja lopuksi lauloimme mieslaulajien kanssa yhdessä Kalervo Hämäläisen Kiitoslaulun Veteraanin iltahuudon sävelin. Yleisö eli laulujemme mukana.
Annoimme seurakunnalle Kangasniemen kirkkoa esittävän taulun. Lähtiessämme bussilla kirkon pihasta, mummot jäivät vilkuttamaan vielä kadulla peräämme. Kyyneleet silmissä vilkutimme takaisin.

Niemettäret, Karjalan matka

Jättäessämme Ladoga-hotellin aamulla, osa porukasta lauloi Nocturnen kiitokseksi henkilökunnalle yllättyen hotellin aulan hyvästä akustiikasta. Vielä ehdimme tutustua Gogolevien taidegalleriaan, joka oli täynnä uskomattomia puukaiverrustauluja.

Niemettäret, Karjalan matka

Puoleksi päiväksi meidän piti ehtiä Harluun. Matkalla saimme ihailla Laatokan pohjoispään rantamaisemia Kirjavanlahdessa. Harlussa ei ole kirkkoa, joten olimme saaneet konserttipaikaksemme klubitalon. Harlun klubi eli entinen seurojentalo ei ollut kovin näkyvällä paikalla ja sen löytäminen herätti varmasti meissä jokaisessa omat ajatukset, joita kaikkia ei kerrottu ääneen. Hämmennystä lisäsi vielä se, että ovessa oli iso munalukko, joka tovin odottelun jälkeen meille avattiin. Päivä paistoi ulkona lämpimästi, vaikka klubitalon sisällä palelimme kesähameissamme. Aikamme odoteltuamme ulkoa lehahti koko sali täyteen koululaisia opettajineen. Siinä tilanteessa viimeistään huomaisimme, että venäläisen aikakäsitys on erilainen kuin meidän. 


Harlusta matkamme jatkui Aunukseen. Ajoimme Laatokan itärantaa pitkin vaihtelevalla vauhdilla tien kunnosta riippuen. Saimme ihmetellä maisemia ja ihailla välillä Laatokkaa huomataksemme, kuinka se jossain kohti häipyi horisonttiin, kuin meri ikään. Koirinojalla pysähdyimme Murheen ristillä. Risti, jonka toisella puolella oli kuvattu suomalainen äiti ja toisella puolella venäläinen äiti suremassa poikaansa, oli vaikuttava näky.

Niemettäret, Karjalan matka

Aunuksessa meitä oli vastassa musiikkikoulun johtaja Ljudmila ja oppaamme Niina Petroskoista kansallispuvussaan. Vastaanottajat pahoittelivat vähäistä yleisöä ja kertoivat, että juuri sinä päivänä oli ”viimeinen hälytys” eli koulujen loppumispäivä. Yleisöä oli sali puolillaan ja se lauloi mukanamme jopa suomalaisia lauluja. Tunnelma oli jälleen lämmin.

Niemettäret, Karjalan matka

Lähtiessämme saimme ottaa koulun ovesta venäjänkielisen konsertti-ilmoituksemme muistoksi. Myöhemmin huomasimme, että ilmoituksessa oli väärä päivä ja kuorokin oli ilmoitettu jyväskyläläiseksi, mutta kellonaika oli oikea. Olimme kuitenkin tyytyväisiä ystävälliseen vastaanottoomme ja mukana elävään yleisöömme.
Konsertin jälkeen ruokailimme eri perheissä.

Niemettäret, Karjalan matka

Ruokailu noudatti perinteistä venäläistä tyyliä alkukeittoineen ja runsaine alkusalaatteineen. Ruoka oli maukasta ja juomat maan mukaiset ja kielien kannat irroittavat.

Niemettäret, Karjalan matka

Lauantaina lauloimme Petroskoin kulttuuripalatsissa Petroskoin yliopiston kuoron vieraina. Kuoro on 45-vuotias, vaikka laulajat olivat parikymppisiä. Meitä oli tervehtimässä useasti meitä säestänyt petroskoilainen Natalia Tallman. Kuoron, nuoret naiset pitkissä valkoisissa mekoissa ja nuoret miehet tummissa puvuissa, saapuessa esiintymislavalle, meille jokaiselle hiipi rimakauhu. Kuoro oli suuri ja lauloi kauniisti, niin kuin vain koulutetuista ja kirkkaista nuorista äänistä voi odottaa. Eikä siinä kuorossa tarvinnut nuotteja tutkia laulun aikana.

Niemettäret, Karjalan matka

Mieslaulajat astuivat estraadille meidän kaikkien naisten istuessa peukut pystyssä tsemppaamassa heitä. Ja miehet lauloivat matkamme parhaan konsertin. Oli meidän vuoromme testata esiintymisjännitystämme. Estraadin lamppujen hehkua ei olisi kaivannut siinä jännityksessä, mutta se pakotti meidät parhaaseemme. Ja me onnistuimme, olihan meillä kiitollinen yleisö, joka osasi kannustaa ja akustiikaltaan hyvä sali. Saimme laulaa heille uudelleen Dimitri Kabalevskin Iltalaulun viimeisen säkeistön, jonka olimme opetelleet venäjäksi.
Kuulimme, että isäntäkuoromme harjoittelee kolme kertaa viikossa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Tämä tieto antoi meille vähän tasoitusta.

Niemettäret, Karjalan matka

Niemettäret, Karjalan matka

Urakkamme saatua juhlavan päätöksen, oli aika siirtyä vapaalle. Matkamme johtaja Leena Sillgren oli järjestänyt meille yllätyksen, piknikin Äänisen rantaan. Emme malttaneet olla laulamatta rannalla äänisen aaltoja. Uimaan ei kukaan uskaltautunut.

Niemettäret, Karjalan matka

Paluumatkamme sunnuntaina kulki läpi vanhojen karjalaiskylien, jotka olivat kuin Kuvia luovutetusta Karjalasta –kirjan sivuilta. Koskettava ystävällisyys ja sydämellinen vastaanotto olivat päällimmäisiä muistoja mielissämme.

Niemettäret, Karjalan matka

Niemettäret, Karjalan matka

Niemettäret, Karjalan matka

Niemettäret, Karjalan matka

Matkamuistot Leena Haikaraisen silmin

Kuvat: Rauli Sandholm

etu vasuri